Syö kuten paikalliset - Makumatka Vietnamiin

Banh mi -patonki maistuu katuravintolassa blogin kirjoittajalle

Vietnam on kuuluisa streetfoodista ja jokaisessa kadun kulmassa sijaitsevista pikkuravintoloista. Jo aamuvarhaisella paikalliset mummot kärräävät ruokavaununsa kadun reunaan ja levittävät pienet muovijakkarat sen eteen. Jokaisessa vaunussa on tarjolla yleensä vain yhtä ruokalajia ja se valmistetaan asiakkaan silmien alla. Yksi yleisimmistä ruokalajeista on banh mi eli täytetty patonki, jossa on sisällä esimerkiksi pateeta, vihanneksia ja kinkkua tai makkaraa. 

Paahdettu kolmioleipä

Katukojujen ruoka on todella halpaa ja esimerkiksi paahdettu ja täytetty kolmioleipä maksoi noin 0,20 euroa. Ruoka näissä kojuissa on tuoretta, sillä myyjät hakevat aamulla tarvikkeensa suoraan torilta. Jos hygieniataso epäilyttää niin kannattaa mennä sellaiseen kojuun, jossa on paikallisia asiakkaita tai jopa vähän jonoa.

Friteerattu banaani

Ruokaa kojuissa on tarjolla niin suolaista kuin makeaa. Yksi parhaista makeista herkuista oli friteerattu banaani, joka maksoi noin 0,40 euroa. Herkku oli hyvinkin yksinkertainen eli ensin litistettiin yksi banaani ja pyöriteltiin jonkinlaisessa lettutaikinassa. Tämä komeus friteerattiin öljyssä ja tarjoiltiin sitten paperinpalaselta.

Pho -ravintola Mui Ne:ssä

Liikuteltavien muovikärryjen lisäksi Vietnamista löytyy niin sanottuja kiinteitä ravintoloita, jotka tosin nekin sijaitsevat ulkoilmassa, mutta näissä ravintoloissa on jo katos ja pöydät. Tuolit ja pöydät ovat tosin monesti paremmin länsimaisille lapsille sopivia kuin meille aikuisille, mutta kyllä näissäkin syöminen onnistui. Ruokalistoja tai monipuolista menuuta ei näistäkään löytynyt, vaan ravintolat olivat keskittyneet yleensä yhteen tai kahteen ruokaan. Mui Ne:n kalastajakylässä menimme Pho -ravintolaan ja kun yhteistä kieltä ei paikallisen väen kanssa löytynyt, niin näytimme vain sormilla määräksi viisi annosta. Pientä jännitystä ruokailuun toi, kun katsoimme viereiseen pöytään saapuvaa annosta. Pho -keitosta törrötti nimittäin sian kärsä. Myyjällä oli kuitenkin sen verran pelisilmää, että meidän turistien annokseen oli laitettu kanaa kärsän sijaan. Keitto oli aivan uskomattoman hyvää ja kun yhteistä kieltä ei ollut, niin myyjä näytti lopuksi ruokailun hinnan seteleitä osoittamalla. Hintaa viidelle keitolle ja neljälle oluelle tuli yhteensä alle 8 euroa.

Pho-keitto

Pho-keitto on Vietnamin kansallisruokaa ja jokaisella ravintolalla on siihen oma salainen reseptinsä. Keiton pohjana on pitkään haudutettu liha- tai kanaliemi, joka on maustettu esimerkiksi kardemummalla, tähtianiksella, kanelilla ja inkiväärillä. Kulhon pohjalle laitetaan nuudeleita, jonka päälle liemi kaadetaan. Sekaan laitetaan yleensä kanaa tai ohuita lihasuikaleita. Pöydässä ruokailija lisää itse päälle korianteria, salaattia tai ituja sekä erilaisia mausteita kuten esimerkiksi limeä, kalakastiketta ja chiliä. Keitto syödään pääasiassa puikoilla, mutta lusikalla avustetaan syömistä ja tottakai lusikoidaan liemi parempiin suihin.

Kalaravintola Ham Thienin alueella

Koska etenkin Mui Ne:n ravintolat sijaitsevat ulkona ja paikallinen jätteiden käsittely ei ole kovin kehittynyttä, niin kaikenlaisia olioita liikkuu myös lautasen ulkopuolella. Lattioilla juoksentelevat torakat olivat hyvinkin tavallinen näky, mutta kyllä parissa ravintolassa näimme myös hiiriä ja rottia. Eiväthän nämä ruokahalua juuri lisänneet, mutta täytyi vain keskittyä ruokailuun ja pitää ajatus toteamuksessa "maassa maan tavalla". Minkäänlaista vatsatautia emme reissumme aikana saaneet ja toki söimme ruokamme aina hyvin kypsennettynä ja esimerkiksi salaattia tai muita riskialttiita juttuja pyrimme välttämään.

Ravintolan jännä olutkäytäntö

Juomien tilaaminen Vietnamissa olikin monesti oma juttunsa. Joihinkin ravintoloihin sai tuoda omat viinipullot ja listalla oli tälle ihan palvelumaksukin olemassa. Jossain ravintolassa olut käytiin ostamassa naapurikojusta ja tuotiin omaan pöytään. Joka tapauksessa olut oli halpaa ja sen hinta vaihteli 0,40 euron ja 0,80 euron välillä niin katuravintolassa, hotellin minibaarissa kuin allasbaarissakin. Phan Thietin paikallisravintolassa seurasin mielenkiinnolla naapuripöydän tapahtumia, kun tarjoilija toi pöydän viereen täyden olutlaatikon ja ämpärillisen jäitä. Oluet laitettiin viilenemään muutama tölkki kerrallaan ämpäriin ja lopuksi tyhjät tölkit heitettiin maahan. Ja outoa monessa ravintolassa oli se, että olut juotiin jäiden kera.

Roskien heittäminen maahan tuntuu oudolta länsimaalaiselle

Kaiken kaikkiaan ruoka Vietnamissa oli todella hyvää lukuun ottamatta rantahotellin illallistarjontaa, jossa hinta-laatusuhde ei kohdannut. Ruoan hinta hotellilla oli Suomen tasoa eli todella kallista verrattuna maan hintatasoon. Parasta ruokaa saimme paikallisten suosittelemista ravintoloista ja esimerkiksi taksikuskilta kannattaa kysyä hänen omaa lempiravintolaansa ja pyytää viemään sinne. Ehkä harmillisinta Vietnamissa (ihan sama koskee myös esimerkiksi Thaimaata) on roskaisuus ja paikallisten tapa heittää roskat maahan niin ravintolassa kuin vaikkapa auton ikkunasta. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti matkustamista Vietnamiin, mikäli Aasian ruokakulttuuri kiinnostaa ja tärkeintä on kokeilla rohkeasti kaikkea ja kulkea eteenpäin avoimin mielin.